Takakirves – Tokyo

Jag tror arr Lindéns val av genre, brevromanen, är ett genidrag. Inom dess ramar ryms både yttre reella händelser som påverkar … som de mest intima tankekorn uttalade mellan fyra ögon. Det ä oupphörligt intressant att följa tillvarons växlingar för dessa båda exilryssar, deras nya hemländers egenheter, personliga jordskalv och någonstans mitt i detta vaska fram den livsbejakande slutsatsen att ett hemland inte är något man får till skänks. Det är något man själv ser till att skapa. Anders E Larsson, Vasabladet Viktigare är allt det som är rörande och tänkvärt i de här två skickligt kontrasterade berättelserna om hur man bygger sin lycka i en föränderlig värld. Pia Ingström, Hufvudstadsbladet Kirjeromaanin perinnettä Lindén jatkaa kunniakkaasti. Kirjeiden välityksellä kuvataan erikoista, sattumalta junassa alkanutta ystävyyttä, nostalgiaa kadonneeseen kotimaahan ja kahden ihmisen elämää. Lindén myös modernisoi lajia: kirjan puolivälissä kirjeromaani muuttuu luontevasti sähköpostiromaaniksi. … Kirjallisen taituruutensa Lindén osoittaa teoksen metafiktiivisyydellä. Teos on fiktiota, mutta päähenkilön takaa kuultaa kirjailijan kuva. Fiktiivinen Iraida tuskailee eräässä kirjeessään, kun Ivan ei käyttäydykään niin kuin hän on tästä kirjoittamassaan kirjassa kuvitellut. Henkilöt elävät kirjan sivuilla, toistensa mielikuvituksessa ja osittain myös, kirjailijan muodossa, reaalimaailmassa. Monitasoinen rakenne osoittaa, kuinka ihmiset suhtautuvat toisiinsa rajoittuneena omiin odotuksiinsa ja mielikuviinsa, juuttuneina kuvitelmiinsa toisista. … Parasta Kirjeitä Japanista -romaanissa onkin se, että siinä puhutaan maahanmuuttajuudesta ilman nimilappuja, niin omakohtaisesti ja ilman monikulttuurisuusjargonia, että tuntuu vääryydeltä kutsua sitä maahanmuuttajaromaaniksi. Salla Seuri, Uusisuomi.

fi